August Stålt katsahti inspektööri Johannsonia silmälasiensa takaa harmaansini-silmillään. Johannson ei itse varsinaisesti tuntenut puukhollari Ståltia vaan oli kuullut tästä muilta ihmisiltä. Ensimmäisenä häntä kuvailtiin erittäin tarkaksi mieheksi, niin kuin puukhollarin kuuluikin olla, ja ehkä vähän kuivahkoksi sekä hiukan happamaksi mutta ei missään nimessä ilkeäksi. Kieliäkin puukhollari osasi, mikä oli varmastikkin hyvä taito, jos työskenteli Bröder Åströmin nahkatehtaan kaltaisen imppeeriumin kirjanpitäjänä.
Inspektööri Johannson ehti luoda lyhyen katseen August Ståltin siistiin tumman pukuiseen mutta laihaan olemukseen, ennen kuin Stålt kysyi tältä tukahdetun liitumaisella äänellään ruotsiksi; ”Niin, mitä asiaa inspektööri Johannsonilla olisi?”
”Inspektööri Erik Johannsonilla olisi sovittu tapaaminen herra kunnallisneuvos Åströmin sekä kauppaneuvos Åströmin kanssa.”, Johannson vastasi muodollisesti yhtälailla ruotsiksi.
Puukhollari katsahti nopeasti kauniisti marmoroitua vihkostaan työpöytänsä sivulla.
”Aivan,” Stålt sanoi nyökäten ja jatkoi, ”Inspektööri Johannson on hyvä ja odottaa tässä hetken niin käyn ilmoittamassa herra ja herra Åströmille inspektöörin saapumisesta sovittuun tapaamiseen.”
-Laura Tohila/Seepiakettu
11.09.2026