Huomasin, että en ole varsinaisesti määritellyt lukijalle, MISTÄ tämä blogi oikeastaan kertoo. Noh, toki kirjoitan kaikenlaista, kaikesta treenaamisestani ja siihen liittyvästä, mutta pääpainon yritän pitää hevosasetaidoissa. Ja varsinkin sellaisissa hevosasetaidoissa, joita minä harjoitan. Yritän harjoittaa.
Historialliset eurooppalaiset hevosasetaidot linkittyy isosti HEMAan, joka taas on lyhenne sanoista Historical European Martial Arts, joka näin vapaasti suomentaen on kaikkea mahdollista, mitä meillä Euroopassa on ihmisten tappamiseksi sekä sen harjoittelemiseksi ja ihan vaan huvin ja kuntoilunkin vuoksi tehty. Siihen sisältyvät niin aseettomat tekniikat (paini), miekat, kirveet ja muut astalot pienestä isoon, jouset, keihäät, peitset, nuijat, ja myös jossain määrin tuliaseet. Laajemmin voi ajatella, että a) kaikki (historialliseen) sodankäyntiin jotenkin liittyvä kuuluu HEMAan, tai b) niitä taitoja jotenkin välillisestikin harjoittava on myös osa HEMAa. Riippuu vähän, keneltä, ja milloin, kysyt. HeppaHEMA (joka on yleensä Mounted HEMA, mounted martial arts tai joku vastaava termi, paitsi Horsy HEMA, joka on hyvä ryhmä Facebookissa) on muuten sama, mutta lisätään se heppa. Hevosen selässä kaikki on vaikeampaa, paitsi sählääminen, joka on yleensä vähän helpompaa.
Mitä kaikkea historiallisiin hevosasetaitoihin sitten kuuluu? Karkeasti voidaan jaotella asiat, joissa on pelkkä kontakti esineeseen, ja sitten on se varsinainen sotataito-osuus, joissa on kontakti toiseen ratsukkoon. Esimerkiksi skill at arms ja ratsastusjousiammunta kuuluvat ensimmäiseen kategoriaan, sellaisina, kuin niitä nykyään harjoitetaan. Lisäksi on olemassa esimerkiksi tent pegging, Working Equitation ja monet muut lajit, joissa harjoitetaan jollain lailla jonkin aseen käyttöä, vaikka moderni konteksti onkin eri kuin aseen käyttö toista ihmistä/ratsukkoa vastaan.
Loput, eli ne lajit, joissa aseita käytetään toisia ihmisiä vastaan, voidaan jakaa kaksinkamppailullisiin lajeihin ja ryhmälajeihin. Porukassa tehtäviä ovat erilaiset meleet (yleensä ystävällismielinen joukkotappelu esimerkiksi puisilla tai tylsillä aseilla, joukkue toista vastaan, tai kaikki vastaan kaikki -periaatteella), simuloidut sotatantereet ja niiden harjoittelu (jossa voi erotuksena melee-taisteluun olla erilaisia aseita, tai erilaisia ratsusotureita ja -yksiköitä) sekä vaikkapa erilaiset näytökset. Joku voi olla kanssani eri mieltä siitä, mitä kaikkea lajeihin luetaan, mutta tämä on oma luokitteluni! Kaksintaistelulliset lajit taas ovat niitä, joissa on kaksi ratsukkoa. Esimerkiksi jousting eli peitsiottelu on tällainen. Peitsiotteluita on järjestetty niin vakavana muotona (joust of war) kuin ystävällisessä ja siinä sellaisessa "Ritarin Tarina"-mielessä (joust of peace), joissa on toki ollut eri säännöt, ja nekin ovat vaihdelleet ajan ja paikan mukaan. Ja lopulta meillä on tietenkin ratsumiekkailu, jossa ovat vastakkain kaksi ratsastavaa miekkailijaa (tai laajemmin: kaksi ratsastavaa taistelijaa). Sekin on voinut toteutua joko sotataitona, kaksintaisteluna tai ystävällisenä otteluna.
Se, miten määritellään "historiallinen" onkin sitten eri asia. Hevosten suhteen se on sikäli helpompaa, että moderni sota ei enää käytä hevosia, joten "kaikki" on historiallista. On oma valintasi, mikä aikakausi sinua kiinnostaa, tai miltä ajanjaksolta valitsemasi laji/asejärjestelmä on. Mikä taas on "eurooppalaista"? Osa ratsastusjousiammunnasta on hyvinkin aasialaista sekä syntymältään, perinteeltään että aseiltaan, ja toisaalta Amerikoiden ja Australian ratsuväen menetelmät ovat pitkälti peräisin eurooppalaisilta valloittajilta, joten liukumoa löytyy. Alunperin HEMAn "European" painotti uudelleen elvytettyjen taitojen merkittävää eroa aasialaisten, katkeamattoman harjoitteluperinteen lajeihin. Siihenkään ei siis tarvitse vallan orjallisesti tuijottaa.
Olen jo kertonutkin, että minun kontekstini on Fioren ajan eli noin 1400-luvun alun "italialainen" kulttuuripiiri. Tuleva haarniskani on myöhäisempi, ja toisaalta olen tavattoman kiinnostunut hakkapeliittahistoriasta, ja issikoiden kanssa on aina kiva leikkiä viikinkiä. Väittäisinkin, että mitä monipuolisemmin ja laajemmin tutustut aiheeseen, sitä hauskempaa ja yleistettävämpää asioista yleensä tulee. Miekan käsittelyssä on esimerkiksi olemassa joitain yleispäteviä sääntöjä, joita vaikkapa miekan omat yksilökohtaiset mekaniikkaan liittyvät reunaehdot puolestaan täsmentävät.
Toivoakseni tämä avasi lukijalle hieman aihepiiriä, josta tulen kirjoittamaan ja ohjeistamaan. Tulossa on jonkinlainen oppimateriaali, mutta mielelläni otan teiltä toiveita vastaan. :)